Tervetuloa kotiin! Ota yhteyttä: 041-531 9956

tiistai 21. lokakuuta 2008

Turkkilainen vastine makkaraperunoille

Turkkilaiset horjahtelevat kostean illan päätteeksi sopparavintolaan. Ja mitä siellä tekemään, sisälmyksiä syömään tietysti!

Turkissa uskotaan, että sisälmyssoppa selvittää humalaisen. Tosin Iskembe corbasi eli sisälmyskeitto maistuu turkkilaisille myös selvin päin. Se on kirkaslieminen lihakeitto, jossa kelluu pieniä vaaleita lihan palasia. Sekaan lorautetaan reilusti sitruunaa, valkosipulia ja joskus myös etikkaa.

Paikallisia herkkuja ei yleensä löydy matkailijoiden ruokalistoilta, vaan ne pitää osata pyytää erikseen. Varjolistalla on sisälmyskeiton lisäksi myös aivokeittoa.

Afiyet olsun - hyvää ruokahalua!

maanantai 13. lokakuuta 2008

Onko Turkki rokotettu talouskriisiä vastaan?

Myös Turkissa seurataan maailman taloustilannetta tarkasti. Pääministeri Erdogan on useaan otteeseen valanut positiivista uskoa ja vakuuttanut Turkin selviävän muita maita paremmin. Tänään Ankarassa World Trade Week –tapahtumassa puhunut pääministeri sanoi, että talouskriisi tuntuu myös Turkissa, vaikka maa onkin saanut vahvan rokotteen talousheilahteluja vastaan.

Rokotteella pääministeri tarkoittaa vuoden 2001 pankkikriisiä, jonka aikana 21 pankkia joutui valtion huostaan. Jälkipyykissä Turkin pankkijärjestelmä muutettiin täydellisesti ja maahan perustettiin itsenäiset rahoitusmarkkinoita valvovat elimet. Ulkomaisen pääoman vaikutus Turkin pankeissa on eurooppalaisiin pankkeihin verrattuna pienehkö. Myös sellaiset eurooppalaiset pankit kuten Fortis ja Dexia ovat toistaiseksi menestyneet Turkissa hyvin.

Myös suhtautuminen lainarahoitukseen eroaa eurooppalaisesta. Asuntolainat ja sijoituspankit ovat suurelle osalle turkkilaisista lähes tuntemattomia ilmiöitä. Uutta asuntoa ostava turvautuukin lainan sijaan mieluiten säästöihinsä.

Vaikka pääministerin usko talouteen on vankka, Turkkiin on nyt perustettu maailman taloustilannetta tarkkaileva komissio. Myös vuoden 2009 valtion talousarviossa pääpaino on inflaation laskemisessa ja kestävän talouskasvun kehittämisessä.

tiistai 7. lokakuuta 2008

Onnea uuteen kotiin

Perheessämme juhlitaan ensi viikonloppuna häitä. Mieheni serkku menee naimisiin tuhannen häävieraan todistaessa. Isot juhlat ovat vain jäävuoren huippu. Niitä on edeltänyt puolen vuoden valmistelujakso, jossa eniten työtä ja aikaa on vaatinut upouusi koti.

Olemme jo kauan uteliaina seuranneet, miten toimistomme naapurustossa sijaitsevaan asuntoon on kannettu toinen toistaan komeampia kodinkoneita ja huonekaluja. Eilen kodin ovet avattiin ensimmäistä kertaa vieraille ja mekin pääsimme kurkistamaan. Sisustusarkkitehtien suunnittelema kokonaisuus oli elegantti. Jykevät, samettipintaiset antiikkisohvat, silkkimatot, kultakimalteiset tapetit, modernit kristallikruunut, neljä plasma-televisiota ja viimeistä teknologiaa edustava keittiö saivat haukkomaan henkeä.

Turkkilaisen nuorenparin ensiasunto kalustetaan pienintä yksityiskohtaa myöten. Verhot, matot ja anopin merkkaamat liinat asetellaan paikoilleen, koriste-esineet hyllyihin ja astiat kaappeihin. Vaatekaapeissa uudet alusvaatteet, jakkupuvut ja kotiasut odottavat yhteisen taipaleen alkua. Ja hääyönä yhteiselämä vihdoin alkaa - ei päivääkään aikaisemmin.

Kodin voi sisustaa myös nopeasti. Niin teki eilinen suomalaisperhe, jonka asuntoon ostettiin ja toimitettiin kaikki huonekalut, astiat, kodintekstiilit ja osa matoista kuudessa tunnissa. Perheellä oli varma maku ja selkeä päämäärä: ensi yöksi uuteen kotiin. Illalla saimme tyytyväisen viestin: ”Nyt on kaikki hyvin. Kävimme juuri altaassa uimassa ja nyt otamme maljan ensimmäisen Sea Star yömme kunniaksi!”

maanantai 29. syyskuuta 2008

Kolmipäiväinen sokerihumala

Kuukauden paastoaminen päättyi (jesss!) ja edessä on Seker bayram. Kolmipäiväisen sokerijuhlan perinteisiin kuuluu makean syönti ja kyläily. Lapset kiertävät ovelta ovelle toivottamassa hyvää bayramia ja keräämässä karkkia tai taskurahaa.

Nuoremmat sukulaiset visiteeraavat vanhempia ja suutelevat heitä kädelle. Vierailut ovat lyhyitä ja ytimekkäitä: hyvän bayramin toivotukset, pala baklavaa, kupillinen teetä ja seuraavaan paikkaan. Parin päivän ahkeran kyläilyn jälkeen hampaita pakottaa.

Kylässähän on aina mukava käydä, varsinkin kun turkkilaiset ovat aidosti vieraanvaraisia ja sydämellisiä, mutta opettelua tapakulttuuri on vaatinut. Ensimmäisinä bayrameina olin ihmeissäni, kun mies (opas, tuki ja turva) talutettiin ovelta herrain huoneeseen ja minulle osoitettiin paikka naisten seurassa.

Paikallisilla on aina kaksi olohuonetta, sillä vieraita voi tupsahtaa kerralla jopa neljäkymmentä. Suomessa saatettaisiin jakaa porukka perheittäin eri huoneisiin, mutta varsinkin vanhoillisissa turkkilaiskodeissa mustafat ja fatmat istuvat erikseen. Sieltä sitten kuikuillaan toinen toistaan, että jokos tässä vaihdetaan seuraavaan kyläpaikkaan. Turkkilaisten mielestä näin lienee käytännöllisintä: rouvat voivat juoruta ja vaihdella reseptejä (en osaa yhtäkään ulkoa) ja herrat puhua bisneksiä ja politiikkaa (minäkin tahtoisin!).

Lähtiessä halataan, pussataan ja laitetaan taskut täyteen karkkia. Vierailun aikana turkkilainen kotitonttu on kääntänyt kengät menosuuntaan, jotta ne on helppo sujauttaa jalkaan.

Iyi bayramlar arkadaslar!

maanantai 22. syyskuuta 2008

Turkkilainen viisiminuuttinen

– Beş dakika, viisi minuuttia, sanoo pesukoneen korjaaja illalla kello yhdeksän ja lähtee hakemaan varaosia kaupungin toiselta laidalta. Jatkan tyynesti iltapuuhiamme ja toivon, että jo huomenna päästäisiin pyykinpesuun.

Turkkilainen viisiminuuttinen voi tarkoittaa mitä tahansa puolesta tunnista kokonaiseen päivään. Joskus voi mennä kaksikin päivää. Silti joka paikkaan on viiden minuutin matka ja kaikki asiat pesukoneen asennuksesta hissin korjaamiseen voidaan tehdä samassa ajassa. Kutsun tätä turkkilaiseksi yltiöoptimismiksi.

Turkkilaiset todella uskovat, että esimerkiksi hissin voi korjata viidessä minuutissa. Siis kolmessa sadassa sekunnissa. Ja ehkä sen voikin: sen jälkeen, kun vika on ensin löydetty, siihen tarvittavat työkalut on otettu esiin, tuumailtu, kokeiltu, kilautettu kaverille ja sitten lopulta – vian korjaaminen todella saattaa viedä sen viisi minuuttia.

Länsimaissa aika kulkee luotisuoraan eteenpäin pendolinon tavoin. Idässä ajan pikajuna pysähtelee, palaa välillä takaisin ja ottaa ohikulkijoita kyytiin myös pysäkkien välissä.

Kulttuurin tutkijat puhuvat yksiaikaisesta ja moniaikaisesta aikakäsityksestä. Me yksiaikaiset olemme sisäänpäin kääntyneitä, hiljaisia ja työkeskeisiä. Keskitymme yhteen asiaan, teemme sen ja siirrymme seuraavaan. Meille aikataulujen noudattaminen on tärkeätä ja asioiden hoitaminen tapahtuu mieluiten virallisia kanavia pitkin. Suunnittelemme työtehtävämme huolellisesti ja pysymme suunnitelmissamme. Noudatamme yleisesti hyväksyttyjä menetelmiä ja työskentelemme määräaikoina.

Turkkilainen on moniaikainen: hän tekee monta asiaa samanaikaisesti, on ulospäin suuntautunut ja puhelias. Hän on toiminnoissaan ihmiskeskeinen ja käyttää suhteita avukseen. Hän suunnittelee tekemisensä pääpiirteittäin ja muuttaa suunnitelmiaan luovasti. Turkkilainen on utelias, viihtyy ryhmässä ja työskentelee milloin vain. Hänelle aikataulut ovat joustavia ja vain lopputulos ratkaisee.

Joka kerta, kun palaan lomalta Suomesta Turkkiin, joudun kääntämään sisäisen asemankelloni idän aikaan. Nykyisin se onnistuu jo paremmin. Ehkä jonakin päivänä en enää pääsekään pendolinon kyytiin.

torstai 18. syyskuuta 2008

Naisten hotelli

Turkish Daily News kertoi eilen pienestä Image-hotellista lähellä Marmarista, jossa työskentelee ainoastaan naisia. Miespuoliset työntekijät saivat lähteä, sillä he eivät saaneet flirttailultaan töitään tehdyksi.

Sama tarina toistui seitsemän vuoden ajan. Joka kerta, kun hotellinjohtajatar Pelin Yücel teki yllätystarkastuksia, tarjoilijat ja vastaanottovirkailijat löytyivät ties mistä lirkuttelemasta hotellin asukkaiden kanssa. Kenkää tuli, mutta sama peli jatkui uuden työntekijän kanssa.

Tänä kesänä johtajatar sai tarpeekseen. Kun baarimikko toisensa perään katosi englantilaisleidien perässä naistenhuoneeseen, johtajatar marssi omistajan juttusille ja ilmoitti, että tähän hotelliin palkataan tästä lähtien vain naisia. Ja niin baarimikot vaihtuivat baarimareihin.

Nyt naiset puhdistavat uima-altaan, tekevät korjaustyöt ja huolehtivat hotellin yövartioinnista. He valmistavat ruoan, siivoavat huoneet ja ottavat vieraat vastaan. Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä. Niin on myös hotellin omistaja Mehmet Taner Üzümcüoğlu. Hän luottaa 27-huoneen hotellinsa naisten käsiin, sillä hänen mielestään yksi nainen vastaa tuhatta miestä.

Hyvää päivää, nimeni on Boncuk!


Olen Sea Starin virallinen kotikissa. Oikeastaan olen yövartijamme Salih beyn mirri, sillä hän se minut pelasti peukaloisena pentuna ja juotti pipetillä maitoa.

Kasvoin yhdessä näiden talojen kanssa. Nyt vietän kissanpäiviä varjossa lekotellen, illan suussa siirryn lämpimille kaakeleille kellimään. Tykkäisin kovasti terottaa kynsiäni oliivipuun kylkeen, mutta Adnan bey ei anna. Hän on Sea Starin työnjohtaja ja näyttää ihan Muumipapalta.

Minulla on paljon ystäviä eri maista. Eräskin suomalaisperhe hemmotteli minua niin, että heidän lähtönsä jälkeen itkin monta iltaa. Lapsista pidän erityisesti, sillä he jaksavat silittää punaista turkkiani loputtomiin. Joskus myös Hüsseyin-setä pysähtyy ja nostaa minut syliinsä. Hän on Sea Starin yleismiesjantunen ja kulkee aina juoksujalkaa. Minulle hän sanoo: ’Muista olla varovainen pikku kedi’. Ja minä painan kuononi hänen auringonpaahtamaa poskeaan vasten ja nuolaisen hikikarpalot pois.

Pari kuukautta sitten Hüsseyin löysi minut huonokuntoisena ikkunan alta. Olin jahdannut varpusia, kun jalkani äkkiä lipesi. Minut vietiin heti eläinlääkärille ja lonkkani laitettiin paikoilleen. Muutaman viikon linkattuani pääsin taas hätyyttämään lintuja.

Eräänä päivänä kuulin, miten rakentaja suunnitteli laittavansa kaloja puutarhan altaaseen. En ollut uskoa karvaisia korviani! Kyllä minua keljutti, kun se rakentajan vaimo ei antanutkaan niitä kaloja tuoda. Olisin minä ne kyllä pyydystänyt ennen kuin ehtivät sanoa kissaakaan.

Erityisen perso olen ravun pyrstöille. Salih tuo niitä minulle paikallisesta kalaravintolasta ja voi nam, että on hyvää. Siinä vasta kunnon mies, jolla on sydän paikallaan.