Kunnallisvaalihulina on Alanyassa kuumimmillaan. Maaliskuun 29. päivä äänestetään sekä kunnanvaltuuston jäsenistä että kaupunginjohtajasta, joten käynnissä ovat henkilö- ja puoluevaalit.
Katukuvassa vaalit näkyvät suurina talon kokoisina julisteina ja äänekkäinä kulkueina. Vaalibussit kiertävät kaupunkia koko päivän, katolla olevista kovaäänisistä kuuluu kiihkeitä vaalilauseita ja rytmikästä turkkilaista musiikkia.
Paikallislehdet ja televisioasemat elävät hurmosaikaa. Joka ilta ehdokkaat tai heidän edustajansa istuvat studioissa puimassa toistensa sanomisia ja puolustamassa omia kantojaan. Loka lentää välillä hyvinkin reippaasti.
Jo kymmenen vuoden ajan Alanyan kaupunginjohtaja on ollut Anavatan puolueen jäsen, asianajaja Hasan Sipahioglu. Monet Alanyan uudistuksista ja parannuksista ovat puhtaasti Sipahioglun ansioita. Hänellä on ollut kirkas visio nykyaikaisesta turkkilaisesta kaupungista, ja sen hän on myös toteuttanut. Siihen on kuulunut maltillista rakentamista, palveluiden kehittämistä ja järjestelmällistä infrastruktuurin ja turvallisuuden parantamista.
Sipahioglun ja hänen tiiminsä Altavin ansiosta Alanyasta on tullut matkailubrändi. Kaupungissa vieraili viime vuonna 1,8 miljoonaa matkailijaa. Alanya on Pohjoismaiden, Puolan ja Baltian maiden matkailijoiden mielestä Turkin ykköskohde. Jo yli 12 000 ulkomaalaista on valinnut sen pysyvästi toiseksi kodikseen.
Sipahioglun kovin vastustaja Kerim Kilinc tulee Turkin suurimmasta puolueesta. AK-puolue sai viime parlamenttivaaleissa 48 prosentin kannatuksen. Kilinc onkin ottanut tärkeimmäksi vaaliteesikseen suuren puolueen ja pääministerin tuen, ja muistuttaa puhuvansa samaa kieltä Ankaran kanssa.
Perhetasolla tilanne on kutkuttava. Mieheni työskentelee Hasan Sipahioglun tiimissä matkailun edistämiseksi, ja vastaehdokas Kerim Kilinc on mieheni serkku. Suvun sisäinen lobbaaminen on välillä muistuttanut elokuvista tuttujen italialaisten mafiaperheiden toimintaa. Perheen vanhimmat lähettävät jonkun nuoremman kertomaan terveiset "mustalle lampaalle", jotta tämä ymmärtäisi äänestää oikein. Vapaa tahto on toisarvoinen asia, kun kyseessä ovat sukulaissiteet.
Onneksi ydinperheessämme ollaan kapinallisia, ja äänestetään niin kuin sydän sanoo. Kyllähän sukulaismies on hyvä mies hänkin, mutta ei ehkä paras tähän virkaan.
tiistai 17. maaliskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti