Joulupukillakin on toinen koti Turkissa

Oletteko kuulleet, että joulupukki onkin kotoisin Turkista?
Omituinen väite se oli minustakin kunnes tajusin, että onhan hänellä tosiaan aika tuuhea parrankasvu.

Historiallista tietoa joulupukin esi-isästä on vähän, mutta sen verran tiedetään, että hän oli lycialainen Pyhä Nikolaus, joka syntyi 200-luvun lopussa Patarassa, nykyisen Turkin alueella. Nikolaus työskenteli piispana Antalyan lähellä sijaitsevassa Myran kaupungissa. Vauraista oloista lähtenyt harras kirkonmies omisti elämänsä lasten ja vähäosaisten auttamiselle. Pyhä Nikolaus tunnetaankin merimiesten, lasten, koululaisten ja saaristolaisten pyhimyksenä, ja kotoisen joulupukkimme esikuvana.


Rovaniemestä Alanyan ystävyyskaupunki

Joulupukin kotipaikasta lienee turha kinastella: onhan partaveikollakin lupa pitää toista kotia Välimeren auringossa. Jotta kiista pukin paikasta ratkeaisi, Alanya ja Rovaniemi solmivat viime viikonloppuna ystävyyskaupunkisopimuksen. Sopimuksen kävivät Rovaniemellä solmimassa Alanyan kaupunginjohtaja Hasan Sipahioglu ja matkailun edistämiseksi työskentelevät Sükrü Cimrin ja M.Oral Özdemir. Rovaniemen edustajina olivat kaupunginjohtaja Mauri Gardin ja matkailupäällikkö Tuula Rintala-Gardin.
Alanya ja Rovaniemi edistävät jatkossa keskinäistä yhteisymmärrystä ja ystävyyttä turkkilaisten ja suomalaisten välillä sekä kehittävät kaupunkien välistä yhteistyötä muun muassa talouden, kaupan, tieteen ja teknologian alueilla.

Pahan silmän varalle

- Onko se Maşallah joku kylä Mahmutlarin takana, kun kaikki bussit näyttävät menevän sinne? kysyi suomalainen matkailija ihmeissään.

Maşallahiin ei pääse bussilla, vaikka se lukeekin lähes jokaisen ison kulkuneuvon ikkunassa. Se on sanonta, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa “jumalan suojelusta”. Sanomalla maşallah torjutaan pahaa silmää eli nazaria.

Monissa kulttuureissa eri puolilla maailmaa uskotaan, että katseessa on taikavoimaa. Kateellinen tai mustasukkainen voi siirtää toiseen pahaa energiaa ja aiheuttaa sairauksia, epäonnea ja onnettomuuksia pelkällä katseellaan.

Paha silmä siirtyy myös ihailun välityksellä. Siksi turkkilainen sanoo maşallah, kun hän kehuu toisen omaisuutta, menestystä, ulkonäköä tai ihastelee pientä vauvaa. Myös autoissa, oven pielissä ja lasten vaatteissa roikkuvat siniset lasisilmät eli nazar boncukit ovat amuletteja pahan torjuntaan.

Usta on alansa ammattilainen

Niinhän sitä sanotaan, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Sama pätee rakentajiin. Perheyrityksessä työtahti on välillä niin tiivis, ettei omia nurkkiaan ehdi korjailla. Viime viikonloppuna sitten rysähti: jo pitkään notkunut astiakaapin hylly tuli alas, ja kymmenkunta lautasta särkyi. Ei niistä lautasista niin väliä, pääasia ettei kolmivuotias tyttäremme osunut alle. Mieheni tarttui välittömästi puhelimeen ja tilasi paikalle ustan.

Usta on yleisnimitys ammatilaiselle. Hän voi olla puuseppä, lukkoseppä, putkimies tai vaikkapa kampaaja – usta on mestari, joka osaa työnsä hyvin. Työkalupakki on turkkilaisessa kodissa lähes tarpeeton, sillä aina kun tarvitaan korjaajaa, kutsutaan usta paikalle.

Puuseppä-usta tuli kotiimme apupoika kannoillaan. Akkuporakone toisessa ja metrimitta toisessa kädessään hän kiersi läpi asuntomme epäkohdat. Astiakaapin kohdalla hän loi merkitsevän katseen, josta ymmärsin, että olisi kannattanut teettää kaapit alunperinkin hänellä.

Usta vaihtoi kirjakaapin vetimet, lisäsi astiakaappiin hyllyn, tsekkasi naulakon katkenneet koukut, korjasi lipaston laatikot, otti mitat kylppäristä ja kertoi tekevänsä sinne kokonaan uuden kaapiston. Ihanaa. En enää ikinä nalkuta miehelleni kodinkorjaushommista. Riittää, että hän osaa soittaa puhelimella. Usta hoitaa loput.

PS. Seastarilaisille tiedoksi: tämä supermies on tehnyt myös Sea Starin keittiöt ja kylpyhuoneen kaapit.

Turkkilainen vastine makkaraperunoille

Turkkilaiset horjahtelevat kostean illan päätteeksi sopparavintolaan. Ja mitä siellä tekemään, sisälmyksiä syömään tietysti!

Turkissa uskotaan, että sisälmyssoppa selvittää humalaisen. Tosin Iskembe corbasi eli sisälmyskeitto maistuu turkkilaisille myös selvin päin. Se on kirkaslieminen lihakeitto, jossa kelluu pieniä vaaleita lihan palasia. Sekaan lorautetaan reilusti sitruunaa, valkosipulia ja joskus myös etikkaa.

Paikallisia herkkuja ei yleensä löydy matkailijoiden ruokalistoilta, vaan ne pitää osata pyytää erikseen. Varjolistalla on sisälmyskeiton lisäksi myös aivokeittoa.

Afiyet olsun - hyvää ruokahalua!

Onko Turkki rokotettu talouskriisiä vastaan?

Myös Turkissa seurataan maailman taloustilannetta tarkasti. Pääministeri Erdogan on useaan otteeseen valanut positiivista uskoa ja vakuuttanut Turkin selviävän muita maita paremmin. Tänään Ankarassa World Trade Week –tapahtumassa puhunut pääministeri sanoi, että talouskriisi tuntuu myös Turkissa, vaikka maa onkin saanut vahvan rokotteen talousheilahteluja vastaan.

Rokotteella pääministeri tarkoittaa vuoden 2001 pankkikriisiä, jonka aikana 21 pankkia joutui valtion huostaan. Jälkipyykissä Turkin pankkijärjestelmä muutettiin täydellisesti ja maahan perustettiin itsenäiset rahoitusmarkkinoita valvovat elimet. Ulkomaisen pääoman vaikutus Turkin pankeissa on eurooppalaisiin pankkeihin verrattuna pienehkö. Myös sellaiset eurooppalaiset pankit kuten Fortis ja Dexia ovat toistaiseksi menestyneet Turkissa hyvin.

Myös suhtautuminen lainarahoitukseen eroaa eurooppalaisesta. Asuntolainat ja sijoituspankit ovat suurelle osalle turkkilaisista lähes tuntemattomia ilmiöitä. Uutta asuntoa ostava turvautuukin lainan sijaan mieluiten säästöihinsä.

Vaikka pääministerin usko talouteen on vankka, Turkkiin on nyt perustettu maailman taloustilannetta tarkkaileva komissio. Myös vuoden 2009 valtion talousarviossa pääpaino on inflaation laskemisessa ja kestävän talouskasvun kehittämisessä.

Onnea uuteen kotiin

Perheessämme juhlitaan ensi viikonloppuna häitä. Mieheni serkku menee naimisiin tuhannen häävieraan todistaessa. Isot juhlat ovat vain jäävuoren huippu. Niitä on edeltänyt puolen vuoden valmistelujakso, jossa eniten työtä ja aikaa on vaatinut upouusi koti.

Olemme jo kauan uteliaina seuranneet, miten toimistomme naapurustossa sijaitsevaan asuntoon on kannettu toinen toistaan komeampia kodinkoneita ja huonekaluja. Eilen kodin ovet avattiin ensimmäistä kertaa vieraille ja mekin pääsimme kurkistamaan. Sisustusarkkitehtien suunnittelema kokonaisuus oli elegantti. Jykevät, samettipintaiset antiikkisohvat, silkkimatot, kultakimalteiset tapetit, modernit kristallikruunut, neljä plasma-televisiota ja viimeistä teknologiaa edustava keittiö saivat haukkomaan henkeä.

Turkkilaisen nuorenparin ensiasunto kalustetaan pienintä yksityiskohtaa myöten. Verhot, matot ja anopin merkkaamat liinat asetellaan paikoilleen, koriste-esineet hyllyihin ja astiat kaappeihin. Vaatekaapeissa uudet alusvaatteet, jakkupuvut ja kotiasut odottavat yhteisen taipaleen alkua. Ja hääyönä yhteiselämä vihdoin alkaa - ei päivääkään aikaisemmin.

Kodin voi sisustaa myös nopeasti. Niin teki eilinen suomalaisperhe, jonka asuntoon ostettiin ja toimitettiin kaikki huonekalut, astiat, kodintekstiilit ja osa matoista kuudessa tunnissa. Perheellä oli varma maku ja selkeä päämäärä: ensi yöksi uuteen kotiin. Illalla saimme tyytyväisen viestin: ”Nyt on kaikki hyvin. Kävimme juuri altaassa uimassa ja nyt otamme maljan ensimmäisen Sea Star yömme kunniaksi!”

Kolmipäiväinen sokerihumala

Kuukauden paastoaminen päättyi (jesss!) ja edessä on Seker bayram. Kolmipäiväisen sokerijuhlan perinteisiin kuuluu makean syönti ja kyläily. Lapset kiertävät ovelta ovelle toivottamassa hyvää bayramia ja keräämässä karkkia tai taskurahaa.

Nuoremmat sukulaiset visiteeraavat vanhempia ja suutelevat heitä kädelle. Vierailut ovat lyhyitä ja ytimekkäitä: hyvän bayramin toivotukset, pala baklavaa, kupillinen teetä ja seuraavaan paikkaan. Parin päivän ahkeran kyläilyn jälkeen hampaita pakottaa.

Kylässähän on aina mukava käydä, varsinkin kun turkkilaiset ovat aidosti vieraanvaraisia ja sydämellisiä, mutta opettelua tapakulttuuri on vaatinut. Ensimmäisinä bayrameina olin ihmeissäni, kun mies (opas, tuki ja turva) talutettiin ovelta herrain huoneeseen ja minulle osoitettiin paikka naisten seurassa.

Paikallisilla on aina kaksi olohuonetta, sillä vieraita voi tupsahtaa kerralla jopa neljäkymmentä. Suomessa saatettaisiin jakaa porukka perheittäin eri huoneisiin, mutta varsinkin vanhoillisissa turkkilaiskodeissa mustafat ja fatmat istuvat erikseen. Sieltä sitten kuikuillaan toinen toistaan, että jokos tässä vaihdetaan seuraavaan kyläpaikkaan. Turkkilaisten mielestä näin lienee käytännöllisintä: rouvat voivat juoruta ja vaihdella reseptejä (en osaa yhtäkään ulkoa) ja herrat puhua bisneksiä ja politiikkaa (minäkin tahtoisin!).

Lähtiessä halataan, pussataan ja laitetaan taskut täyteen karkkia. Vierailun aikana turkkilainen kotitonttu on kääntänyt kengät menosuuntaan, jotta ne on helppo sujauttaa jalkaan.

Iyi bayramlar arkadaslar!

Turkkilainen viisiminuuttinen

– Beş dakika, viisi minuuttia, sanoo pesukoneen korjaaja illalla kello yhdeksän ja lähtee hakemaan varaosia kaupungin toiselta laidalta. Jatkan tyynesti iltapuuhiamme ja toivon, että jo huomenna päästäisiin pyykinpesuun.

Turkkilainen viisiminuuttinen voi tarkoittaa mitä tahansa puolesta tunnista kokonaiseen päivään. Joskus voi mennä kaksikin päivää. Silti joka paikkaan on viiden minuutin matka ja kaikki asiat pesukoneen asennuksesta hissin korjaamiseen voidaan tehdä samassa ajassa. Kutsun tätä turkkilaiseksi yltiöoptimismiksi.

Turkkilaiset todella uskovat, että esimerkiksi hissin voi korjata viidessä minuutissa. Siis kolmessa sadassa sekunnissa. Ja ehkä sen voikin: sen jälkeen, kun vika on ensin löydetty, siihen tarvittavat työkalut on otettu esiin, tuumailtu, kokeiltu, kilautettu kaverille ja sitten lopulta – vian korjaaminen todella saattaa viedä sen viisi minuuttia.

Länsimaissa aika kulkee luotisuoraan eteenpäin pendolinon tavoin. Idässä ajan pikajuna pysähtelee, palaa välillä takaisin ja ottaa ohikulkijoita kyytiin myös pysäkkien välissä.

Kulttuurin tutkijat puhuvat yksiaikaisesta ja moniaikaisesta aikakäsityksestä. Me yksiaikaiset olemme sisäänpäin kääntyneitä, hiljaisia ja työkeskeisiä. Keskitymme yhteen asiaan, teemme sen ja siirrymme seuraavaan. Meille aikataulujen noudattaminen on tärkeätä ja asioiden hoitaminen tapahtuu mieluiten virallisia kanavia pitkin. Suunnittelemme työtehtävämme huolellisesti ja pysymme suunnitelmissamme. Noudatamme yleisesti hyväksyttyjä menetelmiä ja työskentelemme määräaikoina.

Turkkilainen on moniaikainen: hän tekee monta asiaa samanaikaisesti, on ulospäin suuntautunut ja puhelias. Hän on toiminnoissaan ihmiskeskeinen ja käyttää suhteita avukseen. Hän suunnittelee tekemisensä pääpiirteittäin ja muuttaa suunnitelmiaan luovasti. Turkkilainen on utelias, viihtyy ryhmässä ja työskentelee milloin vain. Hänelle aikataulut ovat joustavia ja vain lopputulos ratkaisee.

Joka kerta, kun palaan lomalta Suomesta Turkkiin, joudun kääntämään sisäisen asemankelloni idän aikaan. Nykyisin se onnistuu jo paremmin. Ehkä jonakin päivänä en enää pääsekään pendolinon kyytiin.

Naisten hotelli

Turkish Daily News kertoi eilen pienestä Image-hotellista lähellä Marmarista, jossa työskentelee ainoastaan naisia. Miespuoliset työntekijät saivat lähteä, sillä he eivät saaneet flirttailultaan töitään tehdyksi.

Sama tarina toistui seitsemän vuoden ajan. Joka kerta, kun hotellinjohtajatar Pelin Yücel teki yllätystarkastuksia, tarjoilijat ja vastaanottovirkailijat löytyivät ties mistä lirkuttelemasta hotellin asukkaiden kanssa. Kenkää tuli, mutta sama peli jatkui uuden työntekijän kanssa.

Tänä kesänä johtajatar sai tarpeekseen. Kun baarimikko toisensa perään katosi englantilaisleidien perässä naistenhuoneeseen, johtajatar marssi omistajan juttusille ja ilmoitti, että tähän hotelliin palkataan tästä lähtien vain naisia. Ja niin baarimikot vaihtuivat baarimareihin.

Nyt naiset puhdistavat uima-altaan, tekevät korjaustyöt ja huolehtivat hotellin yövartioinnista. He valmistavat ruoan, siivoavat huoneet ja ottavat vieraat vastaan. Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä. Niin on myös hotellin omistaja Mehmet Taner Üzümcüoğlu. Hän luottaa 27-huoneen hotellinsa naisten käsiin, sillä hänen mielestään yksi nainen vastaa tuhatta miestä.

Hyvää päivää, nimeni on Boncuk!

Olen Sea Starin virallinen kotikissa. Oikeastaan olen yövartijamme Salih beyn mirri, sillä hän se minut pelasti peukaloisena pentuna ja juotti pipetillä maitoa.

Kasvoin yhdessä näiden talojen kanssa. Nyt vietän kissanpäiviä varjossa lekotellen, illan suussa siirryn lämpimille kaakeleille kellimään. Tykkäisin kovasti terottaa kynsiäni oliivipuun kylkeen, mutta Adnan bey ei anna. Hän on Sea Starin työnjohtaja ja näyttää ihan Muumipapalta.

Minulla on paljon ystäviä eri maista. Eräskin suomalaisperhe hemmotteli minua niin, että heidän lähtönsä jälkeen itkin monta iltaa. Lapsista pidän erityisesti, sillä he jaksavat silittää punaista turkkiani loputtomiin. Joskus myös Hüsseyin-setä pysähtyy ja nostaa minut syliinsä. Hän on Sea Starin yleismiesjantunen ja kulkee aina juoksujalkaa. Minulle hän sanoo: ’Muista olla varovainen pikku kedi’. Ja minä painan kuononi hänen auringonpaahtamaa poskeaan vasten ja nuolaisen hikikarpalot pois.

Pari kuukautta sitten Hüsseyin löysi minut huonokuntoisena ikkunan alta. Olin jahdannut varpusia, kun jalkani äkkiä lipesi. Minut vietiin heti eläinlääkärille ja lonkkani laitettiin paikoilleen. Muutaman viikon linkattuani pääsin taas hätyyttämään lintuja.

Eräänä päivänä kuulin, miten rakentaja suunnitteli laittavansa kaloja puutarhan altaaseen. En ollut uskoa karvaisia korviani! Kyllä minua keljutti, kun se rakentajan vaimo ei antanutkaan niitä kaloja tuoda. Olisin minä ne kyllä pyydystänyt ennen kuin ehtivät sanoa kissaakaan.

Erityisen perso olen ravun pyrstöille. Salih tuo niitä minulle paikallisesta kalaravintolasta ja voi nam, että on hyvää. Siinä vasta kunnon mies, jolla on sydän paikallaan.

Matkailussa huippulukemat

Syyskuu on vilkasta matkailuaikaa Turkin Välimeren alueella. Antalyan kentälle on syyskuun ensimmäisten viikkojen aikana laskeutunut lähes 600 000 matkailijaa. Tämän vuoden aikana matkailijoita on ollut jo yli 7 miljoonaa ja vuoden loppuun mennessä kokonaisluvun odotetaan nousevan 9 miljoonaan. Kasvua viime vuodesta on peräti 19 prosenttia.
Turkin Rivieralla tehdään tosissaan töitä matkailun edistämiseksi. Matkailu- ja kulttuuriministeriön ensi vuoden suunnitelmasta selviää, että Turkki on mukana yli 100 kansainvälisessä messutapahtumassa. Niiden joukossa myös Helsingin Matka 2009 messut.

Inşallah - ja mitä ikinä se tarkoittaakaan

Se on kuulkaa sillä lailla, että minä tahdon muuttaa sinne Sea Stariin. Eilisen kerrosten juoksentelun seurauksena aloitin illalla hellän painostuksen.

– Aiotaanko me muuttaa sinne?
– Mmmm.
– Milloin me voitais muuttaa?
– Hmmmm.
– Mistä kerroksesta me voitais ostaa se asunto?
– Mmmmmmm.

Kun en saanut haluamaani vastausta, otin järeämmät keinot käyttöön.
– Kuule, jos me ei pian muuteta, kahlitsen itseni uima-altaan kaiteeseen enkä lähde pois.

Ai auttoiko? Mies katsoi minua hitaasti ja sanoi: inşallah. Miten niin inşallah?

Turkkilaiset välttävät sanomasta mitään varmasti. Sen sijaan he sanovat jokaisen suunnitelman loppuun inşallah, joka jättää asian ilmaan. Inşallah – jos Luoja suo. Arvatkaa vain, onko tämä pikkuruinen sana tuottanut minulle ongelmia.

Pyydän ystäviä kylään ja he sanovat, että joo – inşallah. Mikä inşallah? Eikö ne oikeasti haluakaan tulla?

Suunnittelen lomamatkaa ja kysyn mieheltäni, mennäänkö jouluksi Suomeen. Ja mitä sanoo mieheni: inşallah.

Suomalainen haluaa selkeän vastauksen. Se on joko tai. Joko tulette tai ette. Joko mennään tai ollaan menemättä. Mutta turkkilaiselle se on ehkä. On parempi vain elää elämää ja toivoa parasta.

Jokin on aivan erityisesti kohdallaan

Terveisiä Sea Starista. Kävin taas ihastelemassa puutarhaa, joka muuttuu päivä päivältä kauniimmaksi. Tekojärvi on valmis, vesiputous solisee rauhoittavasti ja istutukset ovat paikoillaan. Ruohonsiemenet on kylvetty ja hetkenä minä hyvänsä multa alkaa pukata hentoa vihreää. Yritän ihan oikeasti pidätellä innostustani ja olla asiallinen, mutta minun on pakko hehkuttaa: Sea Star näyttää aivan ihanalta!

Kiipesin talojen eri kerroksiin ihailemaan maisemia. Jos asuisin tässä, katselisin aamuisin merelle ja iltaisin linnoituksen valoja. Tuolta taas näkisin upean vuoristonäkymän 180 asteen leveydeltä. Tästä kulmasta saisin ihailla puutarhaa koko komeudessaan.

Kun tulin ensimmäisen kerran Alanyaan, tunsin tulleeni kotiin. Ehkä miehellänikin oli asian kanssa jotakin tekemistä, mutta myös paikka itsessään oli erityinen. Feng shuiksikin sitä kutsutaan: meri, vuoret ja linna muodostivat tasapainoisen kokonaisuuden.

Tuo sama tunne läikähtää rinnassani, kun tulen Sea Stariin. Jokin on aivan erityisesti kohdallaan. Ehkä se on Emine-arkkitehdin viisaus asemoida talot siten, että kaikista on hyvät näkymät joka suuntaan. Tai Melike-arkkitehdin taito loihtia erivärisistä marmoripinnoista kauniita kokonaisuuksia. Tai ajatus siitä, että alakerrassa lämpiää suomalainen sauna.

Burasi Türkiye!

Kävelin aamulla töihin. Parin kilometrin matkalla minulle toivotettiin hyvät huomenet kolme kertaa ja pyydettiin kaksi kertaa rannalle. Kiitin kohteliaasti turkiksi ja sanoin tulevani joku toinen kerta. Biitsipojat hyppäsivät tieltäni ketterästi kuin oravat ja pyytelivät anteeksi. Paikallista naista ei sovi häiritä.

Aikaisemmin olisin murissut liian tuttavallisille rantapojille, mutta nyt heidän tervehtimisensä tuntuivat kotoisilta. Sopeutuminen on vienyt seitsemän vuotta. Siinä ajassa olen oppinut myös poskisuudelmat, jatkuvat kuulumisten kyselyt, kädelle suutelun, terlikkien (tohveleiden) käytön, sanomaan masallah tarvittaessa ja olemaan sanomatta mitään varmasti. Ja sen, että vieraat voivat tulla kylään vaikka keskiyöllä, sillä he ovat jumalan lahja.

Suomessa käydessäni minua puhutellaan usein turkkilaiseksi. Nykyisin olen kuitenkin tietoisempi suomalaisuudestani kuin koskaan aikaisemmin. Kulttuuriin sopeutuminen ei tarkoita sitä, että muuttuu osaksi valtaväestöä. Pikemminkin se on ymmärtämistä, hyväksymistä, omista tutuista tavoista luopumista ja uusien omaksumista. Ja pikkuisen myös periksi antamista.

Kun asiat eivät suju samalla tavalla kuin kotimaassa – sähköt menevät, vettä ei tule ja tapaamisajat eivät pidä – meillä tänne muuttaneilla on tapana todeta: burasi Türkiye, tämä on Turkki. Samalla muistutamme itseämme siitä, että kulttuurieroja vastaan on ihan turha taistella. Paikallinen kulttuuri on aina ollut ja tulee aina olemaan, meistä ei ole sen muuttajiksi. Mutta onneksi sopeutumisen vastalahjaksi saa ystävällisiä hymyjä ja uusia ystäviä, jotka ovat aina valmiina auttamaan.

Turkin asuntomarkkinat kiinnostivat Helsingissä

Kultaiset Neliöt LKV:n ja Cimrin Constructionin yhteinen turkkilainen ilta pidettiin 26. elokuuta Helsingissä. Ravintola Antiokia Atabariin saapui yli 20 kiinnostunutta kuulijaa, joista osa on jo tänä syksynä tulossa käymään Alanyassa.

Kultaisten Neliöiden Juha Kuusinen piti erittäin hyvin valmistellun esityksen Turkin asuntomarkkinoista ja Sükrü Cimrin vastaili rakennuttajana asiakkaiden kiperiin kysymyksiin. Saimme nauttia turkkilaisesta tunnelmasta, hyvästä ruoasta ja viinistä.

Lämmin kiitos kaikille osallistuneille - nähdään Alanyassa!

Samettinen iltauinti

Palasin juuri Suomesta, jossa odottelin kuukauden ajan uintikelejä - turhaan. Päästyäni takaisin Alanyaan, halusin veteen. Meri velloi rauhattomana, joten päätin testata Sea Starin uima-altaan.

Vaikka aurinko oli jo laskenut, laatat tuntuivat vielä lämpimiltä jalan alla. Pulahdin altaaseen, johon värikkäät LED-valot loivat vedenalaisen ilotulituksen. Kelluessani pehmeässä vedessä saatoin kuvitella, miltä Kleopatrasta on tuntunut aasinmaidossaan. Ympärilläni oli lämmintä samettia, taivaalla tuikki tähti suoraan Turkin lipusta.

Uin altaan päästä päähän ja reunasta reunaan. Porealtaan kuohuissa viimeinenkin kiristävä lihas rentoutui, ja matkan rasitukset olivat tiessään. Valtava allas muistutti illan pimeydessä värikästä satumetsän lampea.

Uinnin jälkeen kuivattelin iltatuulessa ja silittelin yövartijan Boncuk-kissaa. Oli mukavaa olla taas kotona.

Ramadan on mystinen ja juhlava kuukausi

Muslimien paastokuukausi ramadan alkaa 1. syyskuuta ja päättyy kuukauden kuluttua kolmipäiväiseen juhlaan, Seker Bayramiin. Se on mystistä aikaa, jonka hienosta tunnelmasta pääsevät Alanyassa osallisiksi kaikki - uskontoon katsomatta.

Ramadanina muslimit paastoavat valoisan ajan. Päivän ensimmäinen ruoka iftar syödään, kun aurinko laskee. Alanyan linnoituskukkulalta kajahtaa kanuunanlaukaus hämärän tulon merkiksi ja rukouskutsu kietoo kaupungin rauhaansa.

Iftarin lähestyessä kannattaa olla tarkkana liikenteessä - torvet soivat, kun ihmiset kiirehtivät aterioimaan. Päivän paasto päätetään yleensä syömällä ensin taateleita, jonka jälkeen herkutellaan monen ruokalajin illallinen: keittoa, salaattia, riisiä, kasvisruokaa, liharuokaa ja makeata jälkiruokaa. Ruoan kanssa nautitaan erityistä ramadanina valmistettavaa leipää. Turkissa ruokajuomana on usein coca-cola tai vesi.

Perheenäidit valmistavat illan menyytä koko päivän ja siitä nautitaan isolla joukolla. Jotta jaksaisi päivän syömättä ja juomatta, jotkut heräävät öisin nauttimaan tukevan "aamiaisen". Aikaisemmin kaduilla kulki rumpali, joka herätteli ihmiset yöpalalle.

Paastoaminen on jokaisen henkilökohtainen valinta ja Alanyankin kokoisessa kaupungissa näkee monta tapaa viettää ramadania. Joku ottaa sen kirjaimellisesti, toinen jättää nautintoaineet kuukaudeksi, kolmas tekee tupakkalakon. Raskaana olevat naiset ja sairaat eivät paastoa, eivätkä naiset kuukautisten aikana. Myöskään matkustaessaan muslimin ei välttämättä tarvitse paastota.

Toivottavasti saat turkkilaiselta ystävältäsi tai naapuriltasi iftar-kutsun - se kannattaa ottaa vastaan. Iftar on värikäs ja äänekäs juhla-ateria, jota voisi verrata jouluruokaan.

Toivon kaikille oikein mukavaa ramadanin aikaa - iyi ramazanlar!

Alanyasta ostetaan eniten asuntoja Turkissa

Alanya on asunnonostajien suosikki

Alanyan kauppakamarin ALTSOn teettämän tutkimuksen mukaan ulkomaalaiset ovat ostaneet Turkista 41 182 kiinteistöä. Alanya on loma-asunnon ostajien suosikkialue: kaupungista on ostettu jo 12 331 asuntoa, joka on lähes 30 % kokonaismäärästä.

"Tutkimus osoittaa, että ulkomaalaiset asunnon ostajat arvostavat Alanyaa ylitse muiden", sanoo ALTSOn puheenjohtaja Kerim Tac. Tacin mukaan kiinteistökauppa ei osoita taantumuksen merkkejä. "Tulossa olevan uuden lakiasetuksen mukaan ulkomaalaiset voisivat omistaa noin kymmenen prosenttia kaavoitetuista alueista. Alanyassa on 11599 hehtaaria kaavoitettua aluetta, josta toistaiseksi vain 1,3 prosenttia on ulkomaalaisomistuksessa."

Caparolia pintaan

Cimrin Constructionin valinta Sea Star Residencen julkisivumaaliksi on korkealaatuinen saksalainen Caparol.

Suoralla lennolla Alanyaan

Alanyan suosittu loma-alue saa vihdoin oman lentokenttänsä. Toiveikkaimpien arvioiden mukaan suorat lennot Gazipasan kentälle alkaisivat jo vuonna 2009.

Lentokenttä sijaitsee noin 40 km Alanyan kaupungista itään, joten matka kentältä lomakohteeseen lyhenee nykyisestä parista tunnista 20 minuuttiin.

Gazipasan kentän rakentaminen on ollut aluepoliittinen kuuma peruna jo vuosikymmenen ajan. Kentän rakennustyöt keskeytettiin 1990-luvulla, kun se todettiin charter-koneille liian lyhyeksi.

Turkin suurimpia lentokenttiä hallinnoiva TAV Airports Holding on ottanut Gazipasan kentän rakentaakseen, ja tehnyt samalla 25 vuoden sopimuksen sen liikennöinnistä. Kiitorataa jatketaan, joten isoilla koneilla lennettävät lomalennotkin voivat laskeutua turvallisesti.

Uusi kenttä tuo mukanaan suuria odotuksia ja uusia investointeja. Turkish Daily Newsin mukaan brittiläis-irlantilainen sijoittajaryhmä kaavailee alueelle 100 hehtaarin suuruista golfkenttää, jonka pitäisi valmistua vuonna 2009. Hyvät uutiset on otettu vastaan iloisina myös kiinteistörintamalla, jossa hintojen odotetaan lähtevän nousuun kentän valmistumisen ja uusien hankkeiden myötä.

Koti auringossa - Anna-lehti vieraili Alanyassa

Anna-lehti, ilm. 17.01.2008 "Koti auringossa", Sanna Puhto

Anna-lehden numerossa 3/2008 kerrotaan asunnon ostamisesta ulkomailta. Toimittaja Sanna Puhdon kirjoittamassa artikkelissa kerrotaan, miten koti auringosta oikein hankitaan, ja miksi kokkolalainen Yli-Hallilan pariskunta valitsi Cimrin Constructionin rakentaman upean huoneiston.

Toimittaja on vertaillut suosituimpia loma-asuntokohteita: Espanjaa, Turkkia, Viroa, Thaimaata ja Bulgariaa. Turkki pärjää vertailussa erinomaisesti hyvän hinta-laatusuhteensa sekä helpon ja turvallisen ostoprosessinsa ansiosta.

Artikkelista löytyy tärkeätä tietoa jokaiselle kakkoskotia ulkomailta haaveilevalle.