Olen Sea Starin virallinen kotikissa. Oikeastaan olen yövartijamme Salih beyn mirri, sillä hän se minut pelasti peukaloisena pentuna ja juotti pipetillä maitoa.
Kasvoin yhdessä näiden talojen kanssa. Nyt vietän kissanpäiviä varjossa lekotellen, illan suussa siirryn lämpimille kaakeleille kellimään. Tykkäisin kovasti terottaa kynsiäni oliivipuun kylkeen, mutta Adnan bey ei anna. Hän on Sea Starin työnjohtaja ja näyttää ihan Muumipapalta.
Minulla on paljon ystäviä eri maista. Eräskin suomalaisperhe hemmotteli minua niin, että heidän lähtönsä jälkeen itkin monta iltaa. Lapsista pidän erityisesti, sillä he jaksavat silittää punaista turkkiani loputtomiin. Joskus myös Hüsseyin-setä pysähtyy ja nostaa minut syliinsä. Hän on Sea Starin yleismiesjantunen ja kulkee aina juoksujalkaa. Minulle hän sanoo: ’Muista olla varovainen pikku kedi’. Ja minä painan kuononi hänen auringonpaahtamaa poskeaan vasten ja nuolaisen hikikarpalot pois.
Pari kuukautta sitten Hüsseyin löysi minut huonokuntoisena ikkunan alta. Olin jahdannut varpusia, kun jalkani äkkiä lipesi. Minut vietiin heti eläinlääkärille ja lonkkani laitettiin paikoilleen. Muutaman viikon linkattuani pääsin taas hätyyttämään lintuja.
Eräänä päivänä kuulin, miten rakentaja suunnitteli laittavansa kaloja puutarhan altaaseen. En ollut uskoa karvaisia korviani! Kyllä minua keljutti, kun se rakentajan vaimo ei antanutkaan niitä kaloja tuoda. Olisin minä ne kyllä pyydystänyt ennen kuin ehtivät sanoa kissaakaan.
Erityisen perso olen ravun pyrstöille. Salih tuo niitä minulle paikallisesta kalaravintolasta ja voi nam, että on hyvää. Siinä vasta kunnon mies, jolla on sydän paikallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti